kissimirri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakissimirri
- (hellittelevä, lastenkieltä) kissa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkisːiˌmirːi/
- tavutus: kis‧si‧mir‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kissimirri | kissimirrit |
genetiivi | kissimirrin | kissimirrien (kissimirrein) |
partitiivi | kissimirriä | kissimirrejä |
akkusatiivi | kissimirri; kissimirrin |
kissimirrit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kissimirrissä | kissimirreissä |
elatiivi | kissimirristä | kissimirreistä |
illatiivi | kissimirriin | kissimirreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kissimirrillä | kissimirreillä |
ablatiivi | kissimirriltä | kissimirreiltä |
allatiivi | kissimirrille | kissimirreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kissimirrinä | kissimirreinä |
translatiivi | kissimirriksi | kissimirreiksi |
abessiivi | kissimirrittä | kissimirreittä |
instruktiivi | – | kissimirrein |
komitatiivi | – | kissimirreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kissimirri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kissimirri Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 136 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa