Katso myös: kišu
 
Kisu

Substantiivi

muokkaa

kisu (1)[1]

  1. (lapsekasta kieltä) kissa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkisu/
  • tavutus: ki‧su

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kisu kisut
genetiivi kisun kisujen
partitiivi kisua kisuja
akkusatiivi kisu;
kisun
kisut
sisäpaikallissijat
inessiivi kisussa kisuissa
elatiivi kisusta kisuista
illatiivi kisuun kisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kisulla kisuilla
ablatiivi kisulta kisuilta
allatiivi kisulle kisuille
muut sijamuodot
essiivi kisuna kisuina
translatiivi kisuksi kisuiksi
abessiivi kisutta kisuitta
instruktiivi kisuin
komitatiivi kisuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kisu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Anagrammit
muokkaa

isku, kusi, uksi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kisu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 136 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Swahili

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kisu

  1. veitsi

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1