Substantiivi

muokkaa

kitsastelu (2)

  1. kitsasteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkit̪sɑsˌt̪elu/
  • tavutus: kit‧sas‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kitsastelu kitsastelut
genetiivi kitsastelun kitsastelujen
kitsasteluiden
kitsasteluitten
partitiivi kitsastelua kitsasteluita
kitsasteluja
akkusatiivi kitsastelu;
kitsastelun
kitsastelut
sisäpaikallissijat
inessiivi kitsastelussa kitsasteluissa
elatiivi kitsastelusta kitsasteluista
illatiivi kitsasteluun kitsasteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kitsastelulla kitsasteluilla
ablatiivi kitsastelulta kitsasteluilta
allatiivi kitsastelulle kitsasteluille
muut sijamuodot
essiivi kitsasteluna kitsasteluina
translatiivi kitsasteluksi kitsasteluiksi
abessiivi kitsastelutta kitsasteluitta
instruktiivi kitsasteluin
komitatiivi kitsasteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kitsastelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa