Substantiivi

muokkaa

klinikka (14-A)[1]

  1. opetussairaala
  2. ensiapuasema

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈklinikːɑ/
  • tavutus: kli‧nik‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi klinikka klinikat
genetiivi klinikan klinikoiden
klinikoitten
klinikkojen
(klinikkain)
partitiivi klinikkaa klinikoita
klinikkoja
akkusatiivi klinikka;
klinikan
klinikat
sisäpaikallissijat
inessiivi klinikassa klinikoissa
elatiivi klinikasta klinikoista
illatiivi klinikkaan klinikkoihin
klinikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi klinikalla klinikoilla
ablatiivi klinikalta klinikoilta
allatiivi klinikalle klinikoille
muut sijamuodot
essiivi klinikkana klinikkoina
klinikoina
translatiivi klinikaksi klinikoiksi
abessiivi klinikatta klinikoitta
instruktiivi klinikoin
komitatiivi klinikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo klinika-
vahva vartalo klinikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

autoklinikka, hammasklinikka, huumeklinikka, klinikkaluokka, klinikkaopetus, korvaklinikka, pieneläinklinikka, silmäklinikka

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A