Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

klooritus (39)

  1. kloorittaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkloːrit̪us/
  • tavutus: kloo‧ri‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi klooritus klooritukset
genetiivi kloorituksen klooritusten
kloorituksien
partitiivi klooritusta kloorituksia
akkusatiivi klooritus;
kloorituksen
klooritukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kloorituksessa kloorituksissa
elatiivi kloorituksesta kloorituksista
illatiivi klooritukseen kloorituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kloorituksella kloorituksilla
ablatiivi klooritukselta kloorituksilta
allatiivi klooritukselle kloorituksille
muut sijamuodot
essiivi kloorituksena kloorituksina
translatiivi klooritukseksi kloorituksiksi
abessiivi kloorituksetta kloorituksitta
instruktiivi kloorituksin
komitatiivi kloorituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo klooritukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
klooritus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kloorittaa (kloorit- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa