Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kloppi (5-B)

  1. (arkikieltä, halventava) poika, nulikka
  2. (murteellinen, arkikieltä) tupakkaholkki

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈklopːi/, [ˈklo̞pːi]
  • tavutus: klop‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kloppi klopit
genetiivi klopin kloppien
(kloppein)
partitiivi kloppia kloppeja
akkusatiivi kloppi;
klopin
klopit
sisäpaikallissijat
inessiivi klopissa klopeissa
elatiivi klopista klopeista
illatiivi kloppiin kloppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi klopilla klopeilla
ablatiivi klopilta klopeilta
allatiivi klopille klopeille
muut sijamuodot
essiivi kloppina kloppeina
translatiivi klopiksi klopeiksi
abessiivi klopitta klopeitta
instruktiivi klopein
komitatiivi kloppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo klopi-
vahva vartalo kloppi-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kloppi Kielitoimiston sanakirjassa