Substantiivi

muokkaa

klosetti (5-C)[1]

  1. (vanhahtava) käymälä, WC

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkloset̪ːi/
  • tavutus: klo‧set‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi klosetti klosetit
genetiivi klosetin klosettien
(klosettein)
partitiivi klosettia klosetteja
akkusatiivi klosetti;
klosetin
klosetit
sisäpaikallissijat
inessiivi klosetissa kloseteissa
elatiivi klosetista kloseteista
illatiivi klosettiin klosetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi klosetilla kloseteilla
ablatiivi klosetilta kloseteilta
allatiivi klosetille kloseteille
muut sijamuodot
essiivi klosettina klosetteina
translatiivi klosetiksi kloseteiksi
abessiivi klosetitta kloseteitta
instruktiivi klosetein
komitatiivi klosetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kloseti-
vahva vartalo klosetti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

< ruotsi < ranska[2]

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

vesiklosetti

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.