klosetti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkloset̪ːi/
- tavutus: klo‧set‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | klosetti | klosetit |
genetiivi | klosetin | klosettien (klosettein) |
partitiivi | klosettia | klosetteja |
akkusatiivi | klosetti; klosetin |
klosetit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | klosetissa | kloseteissa |
elatiivi | klosetista | kloseteista |
illatiivi | klosettiin | klosetteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | klosetilla | kloseteilla |
ablatiivi | klosetilta | kloseteilta |
allatiivi | klosetille | kloseteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | klosettina | klosetteina |
translatiivi | klosetiksi | kloseteiksi |
abessiivi | klosetitta | kloseteitta |
instruktiivi | – | klosetein |
komitatiivi | – | klosetteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kloseti- | |
vahva vartalo | klosetti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa< ruotsi < ranska[2]
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- klosetti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.