klusteroituminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaklusteroituminen (38)
- teonnimi verbistä klusteroitua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | klusteroituminen | klusteroitumiset |
genetiivi | klusteroitumisen | klusteroitumisten klusteroitumisien |
partitiivi | klusteroitumista | klusteroitumisia |
akkusatiivi | klusteroituminen; klusteroitumisen |
klusteroitumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | klusteroitumisessa | klusteroitumisissa |
elatiivi | klusteroitumisesta | klusteroitumisista |
illatiivi | klusteroitumiseen | klusteroitumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | klusteroitumisella | klusteroitumisilla |
ablatiivi | klusteroitumiselta | klusteroitumisilta |
allatiivi | klusteroitumiselle | klusteroitumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | klusteroitumisena (klusteroitumisna) |
klusteroitumisina |
translatiivi | klusteroitumiseksi | klusteroitumisiksi |
abessiivi | klusteroitumisetta | klusteroitumisitta |
instruktiivi | – | klusteroitumisin |
komitatiivi | – | klusteroitumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | klusteroitumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
klusteroitumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi klusteroitua + johdin -minen