koaguloiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoaguloiminen (38)
- teonnimi verbistä koaguloida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koaguloiminen | koaguloimiset |
genetiivi | koaguloimisen | koaguloimisten koaguloimisien |
partitiivi | koaguloimista | koaguloimisia |
akkusatiivi | koaguloiminen; koaguloimisen |
koaguloimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koaguloimisessa | koaguloimisissa |
elatiivi | koaguloimisesta | koaguloimisista |
illatiivi | koaguloimiseen | koaguloimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koaguloimisella | koaguloimisilla |
ablatiivi | koaguloimiselta | koaguloimisilta |
allatiivi | koaguloimiselle | koaguloimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koaguloimisena (koaguloimisna) |
koaguloimisina |
translatiivi | koaguloimiseksi | koaguloimisiksi |
abessiivi | koaguloimisetta | koaguloimisitta |
instruktiivi | – | koaguloimisin |
komitatiivi | – | koaguloimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koaguloimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
koaguloimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi koaguloida + johdin -minen