Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koestus (39)

  1. koestaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkoest̪us/
  • tavutus: ko‧es‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koestus koestukset
genetiivi koestuksen koestusten
koestuksien
partitiivi koestusta koestuksia
akkusatiivi koestus;
koestuksen
koestukset
sisäpaikallissijat
inessiivi koestuksessa koestuksissa
elatiivi koestuksesta koestuksista
illatiivi koestukseen koestuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koestuksella koestuksilla
ablatiivi koestukselta koestuksilta
allatiivi koestukselle koestuksille
muut sijamuodot
essiivi koestuksena koestuksina
translatiivi koestukseksi koestuksiksi
abessiivi koestuksetta koestuksitta
instruktiivi koestuksin
komitatiivi koestuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koestukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koestus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä koestaa (koest- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • koestus Kielitoimiston sanakirjassa