Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koevoluutio (3)

  1. eliöiden kehittyminen rinnakkain siten, että toisen muutokset aiheuttavat muutoksia toisessa ja päin vastoin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koevoluutio koevoluutiot
genetiivi koevoluution koevoluutioiden
koevoluutioitten
partitiivi koevoluutiota koevoluutioita
akkusatiivi koevoluutio;
koevoluution
koevoluutiot
sisäpaikallissijat
inessiivi koevoluutiossa koevoluutioissa
elatiivi koevoluutiosta koevoluutioista
illatiivi koevoluutioon koevoluutioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koevoluutiolla koevoluutioilla
ablatiivi koevoluutiolta koevoluutioilta
allatiivi koevoluutiolle koevoluutioille
muut sijamuodot
essiivi koevoluutiona koevoluutioina
translatiivi koevoluutioksi koevoluutioiksi
abessiivi koevoluutiotta koevoluutioitta
instruktiivi koevoluutioin
komitatiivi koevoluutioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koevoluutio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ko- + evoluutio

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa