kohahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakohahteleminen (38)
- teonnimi verbistä kohahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kohahteleminen | kohahtelemiset |
genetiivi | kohahtelemisen | kohahtelemisten kohahtelemisien |
partitiivi | kohahtelemista | kohahtelemisia |
akkusatiivi | kohahteleminen; kohahtelemisen |
kohahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kohahtelemisessa | kohahtelemisissa |
elatiivi | kohahtelemisesta | kohahtelemisista |
illatiivi | kohahtelemiseen | kohahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kohahtelemisella | kohahtelemisilla |
ablatiivi | kohahtelemiselta | kohahtelemisilta |
allatiivi | kohahtelemiselle | kohahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kohahtelemisena (kohahtelemisna) |
kohahtelemisina |
translatiivi | kohahtelemiseksi | kohahtelemisiksi |
abessiivi | kohahtelemisetta | kohahtelemisitta |
instruktiivi | – | kohahtelemisin |
komitatiivi | – | kohahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kohahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kohahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kohahdella + johdin -minen