kohdentamaton

Suomi

kohdentamaton (34-C) (komparatiivi kohdentamattomampi, superlatiivi kohdentamattomin) (taivutus[luo])

sellainen, jota ei ole kohdennettu tai kohdenneta
Kohdentamon raivo kuluttaa kantajansa voimavaroja ja saattaa hänet henkisesti epävakaaseen tilaan.
sellainen, joka ei kohdenna

kohdentamaton (34-C)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kohdentamaton	kohdentamattomat
genetiivi	kohdentamattoman	kohdentamattomien (kohdentamatonten)
partitiivi	kohdentamatonta	kohdentamattomia
akkusatiivi	kohdentamaton; kohdentamattoman	kohdentamattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kohdentamattomassa	kohdentamattomissa
elatiivi	kohdentamattomasta	kohdentamattomista
illatiivi	kohdentamattomaan	kohdentamattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kohdentamattomalla	kohdentamattomilla
ablatiivi	kohdentamattomalta	kohdentamattomilta
allatiivi	kohdentamattomalle	kohdentamattomille
muut sijamuodot
essiivi	kohdentamattomana (kohdentamatonna)	kohdentamattomina
translatiivi	kohdentamattomaksi	kohdentamattomiksi
abessiivi	kohdentamattomatta	kohdentamattomitta
instruktiivi	–	kohdentamattomin
komitatiivi	–	kohdentamattomine
vartalot
vokaalivartalo	{{{vart.vok}}}
heikko vartalo	{{{vart.heik}}}
vahva vartalo	{{{vart.vah}}}
konsonantti- vartalo	{{{vart.kons}}}