koheesio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoheesio (3)
- (fysiikka, kemia) aineen molekyylien keskinäinen vetovoima
- yhteenkuuluvuus, keskinäinen yhteenkuuluvuus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkoheːˌsio/
- tavutus: ko‧hee‧si‧o
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koheesio | koheesiot |
genetiivi | koheesion | koheesioiden koheesioitten |
partitiivi | koheesiota | koheesioita |
akkusatiivi | koheesio; koheesion |
koheesiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koheesiossa | koheesioissa |
elatiivi | koheesiosta | koheesioista |
illatiivi | koheesioon | koheesioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koheesiolla | koheesioilla |
ablatiivi | koheesiolta | koheesioilta |
allatiivi | koheesiolle | koheesioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koheesiona | koheesioina |
translatiivi | koheesioksi | koheesioiksi |
abessiivi | koheesiotta | koheesioitta |
instruktiivi | – | koheesioin |
komitatiivi | – | koheesioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koheesio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. aineen molekyylien keskinäinen vetovoima
|
2. yhteenkuuluvuus, keskinäinen yhteenkuuluvuus
|