Wikipedia
Katso artikkeli Koheesio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

koheesio (3)

  1. (fysiikka, kemia) aineen molekyylien keskinäinen vetovoima
  2. yhteenkuuluvuus, keskinäinen yhteenkuuluvuus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoheːˌsio/
  • tavutus: ko‧hee‧si‧o

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koheesio koheesiot
genetiivi koheesion koheesioiden
koheesioitten
partitiivi koheesiota koheesioita
akkusatiivi koheesio;
koheesion
koheesiot
sisäpaikallissijat
inessiivi koheesiossa koheesioissa
elatiivi koheesiosta koheesioista
illatiivi koheesioon koheesioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koheesiolla koheesioilla
ablatiivi koheesiolta koheesioilta
allatiivi koheesiolle koheesioille
muut sijamuodot
essiivi koheesiona koheesioina
translatiivi koheesioksi koheesioiksi
abessiivi koheesiotta koheesioitta
instruktiivi koheesioin
komitatiivi koheesioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koheesio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa