kohenteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakohenteleminen (38)
- teonnimi verbistä kohennella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kohenteleminen | kohentelemiset |
genetiivi | kohentelemisen | kohentelemisten kohentelemisien |
partitiivi | kohentelemista | kohentelemisia |
akkusatiivi | kohenteleminen; kohentelemisen |
kohentelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kohentelemisessa | kohentelemisissa |
elatiivi | kohentelemisesta | kohentelemisista |
illatiivi | kohentelemiseen | kohentelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kohentelemisella | kohentelemisilla |
ablatiivi | kohentelemiselta | kohentelemisilta |
allatiivi | kohentelemiselle | kohentelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kohentelemisena (kohentelemisna) |
kohentelemisina |
translatiivi | kohentelemiseksi | kohentelemisiksi |
abessiivi | kohentelemisetta | kohentelemisitta |
instruktiivi | – | kohentelemisin |
komitatiivi | – | kohentelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kohentelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kohentelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kohennella + johdin -minen