Substantiivi

muokkaa

kohortti (5-C)[1]

  1. Roomalaisen legioonan yksikkö, jossa oli noin 500 miestä
  2. (väestötiede) ihmisryhmä, joka on kokenut samanlaisen tapahtuman samana aikana, ja jonka myöhempää kehitystä tutkitaan, erityisesti syntymäkohortti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkohort̪ːi/
  • tavutus: ko‧hort‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohortti kohortit
genetiivi kohortin kohorttien
(kohorttein)
partitiivi kohorttia kohortteja
akkusatiivi kohortti;
kohortin
kohortit
sisäpaikallissijat
inessiivi kohortissa kohorteissa
elatiivi kohortista kohorteista
illatiivi kohorttiin kohortteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohortilla kohorteilla
ablatiivi kohortilta kohorteilta
allatiivi kohortille kohorteille
muut sijamuodot
essiivi kohorttina kohortteina
translatiivi kohortiksi kohorteiksi
abessiivi kohortitta kohorteitta
instruktiivi kohortein
komitatiivi kohortteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kohorti-
vahva vartalo kohortti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C