koiso
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- jokin koisojen (Solanum) sukuun kuuluva kasvi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkoi̯so/
- tavutus: koi‧so
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koiso | koisot |
| genetiivi | koison | koisojen |
| partitiivi | koisoa | koisoja |
| akkusatiivi | koiso; koison |
koisot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koisossa | koisoissa |
| elatiivi | koisosta | koisoista |
| illatiivi | koisoon | koisoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koisolla | koisoilla |
| ablatiivi | koisolta | koisoilta |
| allatiivi | koisolle | koisoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koisona | koisoina |
| translatiivi | koisoksi | koisoiksi |
| abessiivi | koisotta | koisoitta |
| instruktiivi | – | koisoin |
| komitatiivi | – | koisoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koiso- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaamuinaisruotsin qvesa ’paise; pahka; rakkula’[2]
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakarviaiskoiso, koisokasvi, lyhtykoiso, munakoiso, punakoiso
Aiheesta muualla
muokkaa- koiso Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 77. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.