SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

koiso (1)[1]

  1. jokin koisojen (Solanum) sukuun kuuluva kasvi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkoi̯so/
  • tavutus: koi‧so

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koiso koisot
genetiivi koison koisojen
partitiivi koisoa koisoja
akkusatiivi koiso;
koison
koisot
sisäpaikallissijat
inessiivi koisossa koisoissa
elatiivi koisosta koisoista
illatiivi koisoon koisoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koisolla koisoilla
ablatiivi koisolta koisoilta
allatiivi koisolle koisoille
muut sijamuodot
essiivi koisona koisoina
translatiivi koisoksi koisoiksi
abessiivi koisotta koisoitta
instruktiivi koisoin
komitatiivi koisoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koiso-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

muinaisruotsin qvesa ’paise; pahka; rakkula’[2]

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

karviaiskoiso, koisokasvi, lyhtykoiso, munakoiso, punakoiso

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • koiso Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 77. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.