koituva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakoituva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä koitua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koituva | koituvat |
| genetiivi | koituvan | koituvien (koituvain) |
| partitiivi | koituvaa | koituvia |
| akkusatiivi | koituva; koituvan | koituvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koituvassa | koituvissa |
| elatiivi | koituvasta | koituvista |
| illatiivi | koituvaan | koituviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koituvalla | koituvilla |
| ablatiivi | koituvalta | koituvilta |
| allatiivi | koituvalle | koituville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koituvana | koituvina |
| translatiivi | koituvaksi | koituviksi |
| abessiivi | koituvatta | koituvitta |
| instruktiivi | – | koituvin |
| komitatiivi | – | koituvine |