Katso myös: Koivikko

Substantiivi

muokkaa

koivikko (4-A)

  1. metsäalue, jossa kasvaa ainoastaan tai pääasiassa koivuja

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoi.ʋik.ko/
  • tavutus: koi‧vik‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koivikko koivikot
genetiivi koivikon koivikoiden
koivikoitten
koivikkojen
partitiivi koivikkoa koivikkoja
koivikoita
akkusatiivi koivikko;
koivikon
koivikot
sisäpaikallissijat
inessiivi koivikossa koivikoissa
elatiivi koivikosta koivikoista
illatiivi koivikkoon koivikkoihin
koivikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koivikolla koivikoilla
ablatiivi koivikolta koivikoilta
allatiivi koivikolle koivikoille
muut sijamuodot
essiivi koivikkona koivikkoina
koivikoina
translatiivi koivikoksi koivikoiksi
abessiivi koivikotta koivikoitta
instruktiivi koivikoin
komitatiivi koivikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koiviko-
vahva vartalo koivikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa