Substantiivi

muokkaa

kokkeli (6)[1]

  1. kokkareiksi hyydytetty tai saostettu ruoka, erit. munakokkeli
  2. (slangia, huume-) kokaiini
    Olin tykittänyt kokkelia kolme päivää putkeen meksikolaisen diilerini Marion kanssa, kun muistin keikkamme Arizonassa. (Kiedis, Anthony: Arpikudos)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkokːeli/
  • tavutus: kok‧ke‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokkeli kokkelit
genetiivi kokkelin kokkelien
kokkeleiden
kokkeleitten
partitiivi kokkelia kokkeleita
kokkeleja
akkusatiivi kokkeli;
kokkelin
kokkelit
sisäpaikallissijat
inessiivi kokkelissa kokkeleissa
elatiivi kokkelista kokkeleista
illatiivi kokkeliin kokkeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokkelilla kokkeleilla
ablatiivi kokkelilta kokkeleilta
allatiivi kokkelille kokkeleille
muut sijamuodot
essiivi kokkelina kokkeleina
translatiivi kokkeliksi kokkeleiksi
abessiivi kokkelitta kokkeleitta
instruktiivi kokkelein
komitatiivi kokkeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kokkeli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa

1. ruoka

Yhdyssanat
muokkaa

kokkelipiimä, munakokkeli

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kokkeli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6