kokoonpanija

Suomi

Substantiivi

kokoonpanija (12)

henkilö, joka kokoonpanee, kokoaa jotakin osista

Ääntäminen

IPA: /ˈkokoːnˌpɑnijɑ/
tavutus: ko‧koon‧pa‧ni‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kokoonpanija	kokoonpanijat
genetiivi	kokoonpanijan	kokoonpanijoiden kokoonpanijoitten (kokoonpanijain)
partitiivi	kokoonpanijaa	kokoonpanijoita
akkusatiivi	kokoonpanija; kokoonpanijan	kokoonpanijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kokoonpanijassa	kokoonpanijoissa
elatiivi	kokoonpanijasta	kokoonpanijoista
illatiivi	kokoonpanijaan	kokoonpanijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kokoonpanijalla	kokoonpanijoilla
ablatiivi	kokoonpanijalta	kokoonpanijoilta
allatiivi	kokoonpanijalle	kokoonpanijoille
muut sijamuodot
essiivi	kokoonpanijana	kokoonpanijoina
translatiivi	kokoonpanijaksi	kokoonpanijoiksi
abessiivi	kokoonpanijatta	kokoonpanijoitta
instruktiivi	–	kokoonpanijoin
komitatiivi	–	kokoonpanijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kokoonpanija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka kokoonpanee, kokoaa jotakin osista

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kokoonpanija Kielitoimiston sanakirjassa