kolahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakolahteleminen (38)
- teonnimi verbistä kolahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kolahteleminen | kolahtelemiset |
genetiivi | kolahtelemisen | kolahtelemisten kolahtelemisien |
partitiivi | kolahtelemista | kolahtelemisia |
akkusatiivi | kolahteleminen; kolahtelemisen |
kolahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kolahtelemisessa | kolahtelemisissa |
elatiivi | kolahtelemisesta | kolahtelemisista |
illatiivi | kolahtelemiseen | kolahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kolahtelemisella | kolahtelemisilla |
ablatiivi | kolahtelemiselta | kolahtelemisilta |
allatiivi | kolahtelemiselle | kolahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kolahtelemisena (kolahtelemisna) |
kolahtelemisina |
translatiivi | kolahtelemiseksi | kolahtelemisiksi |
abessiivi | kolahtelemisetta | kolahtelemisitta |
instruktiivi | – | kolahtelemisin |
komitatiivi | – | kolahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kolahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kolahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kolahdella + johdin -minen