Wikipedia
Katso artikkeli Kolehti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kolehti (5-F)

  1. jumalanpalveluksessa t. muussa uskonnollisessa tilaisuudessa läsnä olevilta kerätty raha, uhrilahja
  2. (arkikieltä) rahankeräys tuttujen tai työtovereiden kesken johonkin tarkoitukseen, esim. syntymäpäivälahjaa varten

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoleht̪i/
  • tavutus: ko‧leh‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolehti kolehdit
genetiivi kolehdin kolehtien
(kolehtein)
partitiivi kolehtia kolehteja
akkusatiivi kolehti;
kolehdin
kolehdit
sisäpaikallissijat
inessiivi kolehdissa kolehdeissa
elatiivi kolehdista kolehdeista
illatiivi kolehtiin kolehteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolehdilla kolehdeilla
ablatiivi kolehdilta kolehdeilta
allatiivi kolehdille kolehdeille
muut sijamuodot
essiivi kolehtina kolehteina
translatiivi kolehdiksi kolehdeiksi
abessiivi kolehditta kolehdeitta
instruktiivi kolehdein
komitatiivi kolehteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kolehdi-
vahva vartalo kolehti-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kirkkokolehti, kolehtihaavi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kolehti Kielitoimiston sanakirjassa