kolhaisu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakolhaisu (2)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kolhaisu | kolhaisut |
genetiivi | kolhaisun | kolhaisujen kolhaisuiden kolhaisuitten |
partitiivi | kolhaisua | kolhaisuita kolhaisuja |
akkusatiivi | kolhaisu; kolhaisun |
kolhaisut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kolhaisussa | kolhaisuissa |
elatiivi | kolhaisusta | kolhaisuista |
illatiivi | kolhaisuun | kolhaisuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kolhaisulla | kolhaisuilla |
ablatiivi | kolhaisulta | kolhaisuilta |
allatiivi | kolhaisulle | kolhaisuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kolhaisuna | kolhaisuina |
translatiivi | kolhaisuksi | kolhaisuiksi |
abessiivi | kolhaisutta | kolhaisuitta |
instruktiivi | – | kolhaisuin |
komitatiivi | – | kolhaisuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kolhaisu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |