kolhiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakolhiminen (38)
- teonnimi verbistä kolhia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolhiminen | kolhimiset |
| genetiivi | kolhimisen | kolhimisten kolhimisien |
| partitiivi | kolhimista | kolhimisia |
| akkusatiivi | kolhiminen; kolhimisen |
kolhimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolhimisessa | kolhimisissa |
| elatiivi | kolhimisesta | kolhimisista |
| illatiivi | kolhimiseen | kolhimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolhimisella | kolhimisilla |
| ablatiivi | kolhimiselta | kolhimisilta |
| allatiivi | kolhimiselle | kolhimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolhimisena (kolhimisna) |
kolhimisina |
| translatiivi | kolhimiseksi | kolhimisiksi |
| abessiivi | kolhimisetta | kolhimisitta |
| instruktiivi | – | kolhimisin |
| komitatiivi | – | kolhimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolhimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kolhimis- | |