kolistava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kolista

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolistava kolistavat
genetiivi kolistavan kolistavien
(kolistavain)
partitiivi kolistavaa kolistavia
akkusatiivi kolistava; kolistavan kolistavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kolistavassa kolistavissa
elatiivi kolistavasta kolistavista
illatiivi kolistavaan kolistaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolistavalla kolistavilla
ablatiivi kolistavalta kolistavilta
allatiivi kolistavalle kolistaville
muut sijamuodot
essiivi kolistavana kolistavina
translatiivi kolistavaksi kolistaviksi
abessiivi kolistavatta kolistavitta
instruktiivi kolistavin
komitatiivi kolistavine

kolistava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kolistaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolistava kolistavat
genetiivi kolistavan kolistavien
(kolistavain)
partitiivi kolistavaa kolistavia
akkusatiivi kolistava; kolistavan kolistavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kolistavassa kolistavissa
elatiivi kolistavasta kolistavista
illatiivi kolistavaan kolistaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolistavalla kolistavilla
ablatiivi kolistavalta kolistavilta
allatiivi kolistavalle kolistaville
muut sijamuodot
essiivi kolistavana kolistavina
translatiivi kolistavaksi kolistaviksi
abessiivi kolistavatta kolistavitta
instruktiivi kolistavin
komitatiivi kolistavine