kolisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakolisteleminen (38)
- teonnimi verbistä kolistella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kolisteleminen | kolistelemiset |
genetiivi | kolistelemisen | kolistelemisten kolistelemisien |
partitiivi | kolistelemista | kolistelemisia |
akkusatiivi | kolisteleminen; kolistelemisen |
kolistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kolistelemisessa | kolistelemisissa |
elatiivi | kolistelemisesta | kolistelemisista |
illatiivi | kolistelemiseen | kolistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kolistelemisella | kolistelemisilla |
ablatiivi | kolistelemiselta | kolistelemisilta |
allatiivi | kolistelemiselle | kolistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kolistelemisena (kolistelemisna) |
kolistelemisina |
translatiivi | kolistelemiseksi | kolistelemisiksi |
abessiivi | kolistelemisetta | kolistelemisitta |
instruktiivi | – | kolistelemisin |
komitatiivi | – | kolistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kolistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kolistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kolistella + johdin -minen