kolja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- Pohjois-Atlantilla esiintyvä turskakala (Melanogrammus aeglefinus)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkoljɑ/
- tavutus: kol‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolja | koljat |
| genetiivi | koljan | koljien (koljain) |
| partitiivi | koljaa | koljia |
| akkusatiivi | kolja; koljan |
koljat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koljassa | koljissa |
| elatiivi | koljasta | koljista |
| illatiivi | koljaan | koljiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koljalla | koljilla |
| ablatiivi | koljalta | koljilta |
| allatiivi | koljalle | koljille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koljana | koljina |
| translatiivi | koljaksi | koljiksi |
| abessiivi | koljatta | koljitta |
| instruktiivi | – | koljin |
| komitatiivi | – | koljine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. Pohjois-Atlantilla esiintyvä turskakala (Melanogrammus aeglefinus)
Aiheesta muualla muokkaa
- kolja Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kolja yl. (1) (yks. määr. koljan [luo], mon. epämäär. koljor [luo], mon. määr. koljorna [luo])
Aiheesta muualla muokkaa
- kolja Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10