kolkkous
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- se, että on kolkko
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkolkːous/ tai /ˈkolkːou̯s/
- tavutus: kolk‧ko‧us / kolk‧kous
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolkkous | kolkkoudet |
| genetiivi | kolkkouden | kolkkouksien |
| partitiivi | kolkkoutta | kolkkouksia |
| akkusatiivi | kolkkous; kolkkouden |
kolkkoudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolkkoudessa | kolkkouksissa |
| elatiivi | kolkkoudesta | kolkkouksista |
| illatiivi | kolkkouteen | kolkkouksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolkkoudella | kolkkouksilla |
| ablatiivi | kolkkoudelta | kolkkouksilta |
| allatiivi | kolkkoudelle | kolkkouksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolkkoutena | kolkkouksina |
| translatiivi | kolkkoudeksi | kolkkouksiksi |
| abessiivi | kolkkoudetta | kolkkouksitta |
| instruktiivi | – | kolkkouksin |
| komitatiivi | – | kolkkouksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kolkkoude- | |
| vahva vartalo | kolkkoute- | |
| konsonantti- vartalo |
kolkkout- | |
Etymologia muokkaa
sanan kolkko vartalosta kolkko- ja suffiksista -us
Käännökset muokkaa
1. se, että on kolkko
|
Aiheesta muualla muokkaa
- kolkkous Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40