kollegio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakollegio (3)
- kolleginen virasto
- monijäseninen toimielin, joka tarvittaessa tekee päätöksen äänestämällä
- kollegisen viraston virkakunta tai sen istunto
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkolːeˌgio/
- tavutus: kol‧le‧gi‧o
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kollegio | kollegiot |
| genetiivi | kollegion | kollegioiden kollegioitten |
| partitiivi | kollegiota | kollegioita |
| akkusatiivi | kollegio; kollegion |
kollegiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kollegiossa | kollegioissa |
| elatiivi | kollegiosta | kollegioista |
| illatiivi | kollegioon | kollegioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kollegiolla | kollegioilla |
| ablatiivi | kollegiolta | kollegioilta |
| allatiivi | kollegiolle | kollegioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kollegiona | kollegioina |
| translatiivi | kollegioksi | kollegioiksi |
| abessiivi | kollegiotta | kollegioitta |
| instruktiivi | – | kollegioin |
| komitatiivi | – | kollegioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kollegio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaitalian kielestä, collegio << latinan kielen collegium