Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kollektiivi (5)[1]

  1. yhteistoiminnallinen yksikkö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkolːekˌt̪iːʋi/
  • tavutus: kol‧lek‧tii‧vi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kollektiivi kollektiivit
genetiivi kollektiivin kollektiivien
(kollektiivein)
partitiivi kollektiivia kollektiiveja
akkusatiivi kollektiivi;
kollektiivin
kollektiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi kollektiivissa kollektiiveissa
elatiivi kollektiivista kollektiiveista
illatiivi kollektiiviin kollektiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kollektiivilla kollektiiveilla
ablatiivi kollektiivilta kollektiiveilta
allatiivi kollektiiville kollektiiveille
muut sijamuodot
essiivi kollektiivina kollektiiveina
translatiivi kollektiiviksi kollektiiveiksi
abessiivi kollektiivitta kollektiiveitta
instruktiivi kollektiivein
komitatiivi kollektiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kollektiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kollektiivijohdin, kollektiiviprokura, kollektiivisana, kollektiivitalous, kollektiivitila

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5