Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kollektiivisuus (40)

  1. se, että on kollektiivinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkolːekˌt̪iːʋisuːs/
  • tavutus: kol‧lek‧tii‧vi‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kollektiivisuus kollektiivisuudet
genetiivi kollektiivisuuden kollektiivisuuksien
partitiivi kollektiivisuutta kollektiivisuuksia
akkusatiivi kollektiivisuus;
kollektiivisuuden
kollektiivisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kollektiivisuudessa kollektiivisuuksissa
elatiivi kollektiivisuudesta kollektiivisuuksista
illatiivi kollektiivisuuteen kollektiivisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kollektiivisuudella kollektiivisuuksilla
ablatiivi kollektiivisuudelta kollektiivisuuksilta
allatiivi kollektiivisuudelle kollektiivisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kollektiivisuutena kollektiivisuuksina
translatiivi kollektiivisuudeksi kollektiivisuuksiksi
abessiivi kollektiivisuudetta kollektiivisuuksitta
instruktiivi kollektiivisuuksin
komitatiivi kollektiivisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kollektiivisuude-
vahva vartalo kollektiivisuute-
konsonantti-
vartalo
kollektiivisuut-

Etymologia muokkaa

sanan kollektiivinen vartalosta kollektiivis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa