kollimointi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- se, että kollimoidaan
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kollimointi | kollimoinnit |
| genetiivi | kollimoinnin | kollimointien (kollimointein) |
| partitiivi | kollimointia | kollimointeja |
| akkusatiivi | kollimointi; kollimoinnin |
kollimoinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kollimoinnissa | kollimoinneissa |
| elatiivi | kollimoinnista | kollimoinneista |
| illatiivi | kollimointiin | kollimointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kollimoinnilla | kollimoinneilla |
| ablatiivi | kollimoinnilta | kollimoinneilta |
| allatiivi | kollimoinnille | kollimoinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kollimointina | kollimointeina |
| translatiivi | kollimoinniksi | kollimoinneiksi |
| abessiivi | kollimoinnitta | kollimoinneitta |
| instruktiivi | – | kollimoinnein |
| komitatiivi | – | kollimointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kollimoinni- | |
| vahva vartalo | kollimointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaverbi kollimoida + johdin -nti
Käännökset
muokkaa1. se, että kollimoidaan
|