kolmiointi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (matematiikka) kolmioiminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkolmiˌoi̯nt̪i/
- tavutus: kol‧mi‧oin‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolmiointi | kolmioinnit |
| genetiivi | kolmioinnin | kolmiointien (kolmiointein) |
| partitiivi | kolmiointia | kolmiointeja |
| akkusatiivi | kolmiointi; kolmioinnin |
kolmioinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolmioinnissa | kolmioinneissa |
| elatiivi | kolmioinnista | kolmioinneista |
| illatiivi | kolmiointiin | kolmiointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolmioinnilla | kolmioinneilla |
| ablatiivi | kolmioinnilta | kolmioinneilta |
| allatiivi | kolmioinnille | kolmioinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolmiointina | kolmiointeina |
| translatiivi | kolmioinniksi | kolmioinneiksi |
| abessiivi | kolmioinnitta | kolmioinneitta |
| instruktiivi | – | kolmioinnein |
| komitatiivi | – | kolmiointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kolmioinni- | |
| vahva vartalo | kolmiointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kolmioiminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kolmiointi Kielitoimiston sanakirjassa