kolonni
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kolonni (5)
- tornimainen tislauslaite, jossa eri painoiset aineet saadaan ulos eri kohdista
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkolonːi/
- tavutus: ko‧lon‧ni
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolonni | kolonnit |
| genetiivi | kolonnin | kolonnien (kolonnein) |
| partitiivi | kolonnia | kolonneja |
| akkusatiivi | kolonni; kolonnin |
kolonnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolonnissa | kolonneissa |
| elatiivi | kolonnista | kolonneista |
| illatiivi | kolonniin | kolonneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolonnilla | kolonneilla |
| ablatiivi | kolonnilta | kolonneilta |
| allatiivi | kolonnille | kolonneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolonnina | kolonneina |
| translatiivi | kolonniksi | kolonneiksi |
| abessiivi | kolonnitta | kolonneitta |
| instruktiivi | – | kolonnein |
| komitatiivi | – | kolonneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolonni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. tornimainen tislauslaite, jossa eri painoiset aineet saadaan ulos eri kohdista
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kolonni Kielitoimiston sanakirjassa