kombinointi

Suomi

Substantiivi

kombinointi (5-J)

kombinoiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkombiˌnoi̯nt̪i/
tavutus: kom‧bi‧noin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kombinointi	kombinoinnit
genetiivi	kombinoinnin	kombinointien (kombinointein)
partitiivi	kombinointia	kombinointeja
akkusatiivi	kombinointi; kombinoinnin	kombinoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kombinoinnissa	kombinoinneissa
elatiivi	kombinoinnista	kombinoinneista
illatiivi	kombinointiin	kombinointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kombinoinnilla	kombinoinneilla
ablatiivi	kombinoinnilta	kombinoinneilta
allatiivi	kombinoinnille	kombinoinneille
muut sijamuodot
essiivi	kombinointina	kombinointeina
translatiivi	kombinoinniksi	kombinoinneiksi
abessiivi	kombinoinnitta	kombinoinneitta
instruktiivi	–	kombinoinnein
komitatiivi	–	kombinointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kombinoinni-
vahva vartalo	kombinointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kombinoida (vartalo kombinoi-) + johdin -nti

Käännökset

1. kombinoiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kombinointi Kielitoimiston sanakirjassa