SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

komeus (40)[1]

  1. se, että on komea

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkomeus/ tai /ˈkomeu̯s/
  • tavutus: ko‧me‧us / ko‧meus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi komeus komeudet
genetiivi komeuden komeuksien
partitiivi komeutta komeuksia
akkusatiivi komeus;
komeuden
komeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi komeudessa komeuksissa
elatiivi komeudesta komeuksista
illatiivi komeuteen komeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi komeudella komeuksilla
ablatiivi komeudelta komeuksilta
allatiivi komeudelle komeuksille
muut sijamuodot
essiivi komeutena komeuksina
translatiivi komeudeksi komeuksiksi
abessiivi komeudetta komeuksitta
instruktiivi komeuksin
komitatiivi komeuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan komea vartalosta kome- ja suffiksista -us

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • komeus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40