komisario
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakomisario (3)
- Suomen poliisin päällystövirka
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkomiˌsɑrio/
- tavutus: ko‧mi‧sa‧ri‧o
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | komisario | komisariot |
genetiivi | komisarion | komisarioiden komisarioitten |
partitiivi | komisariota | komisarioita |
akkusatiivi | komisario; komisarion |
komisariot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | komisariossa | komisarioissa |
elatiivi | komisariosta | komisarioista |
illatiivi | komisarioon | komisarioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | komisariolla | komisarioilla |
ablatiivi | komisariolta | komisarioilta |
allatiivi | komisariolle | komisarioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | komisariona | komisarioina |
translatiivi | komisarioksi | komisarioiksi |
abessiivi | komisariotta | komisarioitta |
instruktiivi | – | komisarioin |
komitatiivi | – | komisarioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | komisario- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. virka
|