kommensalismi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kommensalismi (5) (ei monikkoa)
- (biologia) eliöiden välinen suhde, jossa toinen eliö hyötyy toisesta, mutta josta ei itsestään ole hyötyä eikä haittaa sille
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kommensalismi | – |
| genetiivi | kommensalismin | – |
| partitiivi | kommensalismia | – |
| akkusatiivi | kommensalismi; kommensalismin |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kommensalismissa | – |
| elatiivi | kommensalismista | – |
| illatiivi | kommensalismiin | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kommensalismilla | – |
| ablatiivi | kommensalismilta | – |
| allatiivi | kommensalismille | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kommensalismina | – |
| translatiivi | kommensalismiksi | – |
| abessiivi | kommensalismitta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | kommensalismeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kommensalismi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. suhde, jossa toinen eliö hyötyy toisesta, mutta ei itse hyödytä tai haittaa sitä
|