kommunikoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakommunikoiminen (38)
- teonnimi verbistä kommunikoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kommunikoiminen | kommunikoimiset |
genetiivi | kommunikoimisen | kommunikoimisten kommunikoimisien |
partitiivi | kommunikoimista | kommunikoimisia |
akkusatiivi | kommunikoiminen; kommunikoimisen |
kommunikoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kommunikoimisessa | kommunikoimisissa |
elatiivi | kommunikoimisesta | kommunikoimisista |
illatiivi | kommunikoimiseen | kommunikoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kommunikoimisella | kommunikoimisilla |
ablatiivi | kommunikoimiselta | kommunikoimisilta |
allatiivi | kommunikoimiselle | kommunikoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kommunikoimisena (kommunikoimisna) |
kommunikoimisina |
translatiivi | kommunikoimiseksi | kommunikoimisiksi |
abessiivi | kommunikoimisetta | kommunikoimisitta |
instruktiivi | – | kommunikoimisin |
komitatiivi | – | kommunikoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kommunikoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kommunikoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kommunikoida + johdin -minen