Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

komponentti (5-C)[1]

  1. käsitteellinen osa suuremmasta kokonaisuudesta
  2. (elektroniikka, sähkö) elektronisen laitteen rakenneosa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkompoˌnent̪ːi/
  • tavutus: kom‧po‧nent‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi komponentti komponentit
genetiivi komponentin komponenttien
(komponenttein)
partitiivi komponenttia komponentteja
akkusatiivi komponentti;
komponentin
komponentit
sisäpaikallissijat
inessiivi komponentissa komponenteissa
elatiivi komponentista komponenteista
illatiivi komponenttiin komponentteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi komponentilla komponenteilla
ablatiivi komponentilta komponenteilta
allatiivi komponentille komponenteille
muut sijamuodot
essiivi komponenttina komponentteina
translatiivi komponentiksi komponenteiksi
abessiivi komponentitta komponenteitta
instruktiivi komponentein
komitatiivi komponentteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo komponenti-
vahva vartalo komponentti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

elektroniikka

Yhdyssanat muokkaa

imaginaarikomponetti, komponenttiluettelo

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C