Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

konekiväärituli (24)

  1. konekiväärien tulitus
    Saksalaisten joukkojen konekiväärituli ajoi punakaartin ulos rakennuksesta huhtikuussa 1918.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkoneˣkiʋæːriˌt̪uli/
  • tavutus: ko‧ne‧ki‧vää‧ri‧tu‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konekiväärituli konekivääritulet
genetiivi konekivääritulen konekivääritulien
konekivääritulten
partitiivi konekivääritulta konekivääritulia
akkusatiivi konekiväärituli;
konekivääritulen
konekivääritulet
sisäpaikallissijat
inessiivi konekivääritulessa konekivääritulissa
elatiivi konekivääritulesta konekivääritulista
illatiivi konekiväärituleen konekiväärituliin
ulkopaikallissijat
adessiivi konekivääritulella konekivääritulilla
ablatiivi konekivääritulelta konekivääritulilta
allatiivi konekivääritulelle konekivääritulille
muut sijamuodot
essiivi konekivääritulena
(konekivääritulna)
konekivääritulina
translatiivi konekiväärituleksi konekiväärituliksi
abessiivi konekiväärituletta konekivääritulitta
instruktiivi konekivääritulin
komitatiivi konekiväärituline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo konekivääritule-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
konekivääritul-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa