konjugointi

Suomi

Substantiivi

konjugointi (5-J)

konjugoiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkonjuˌgoi̯nt̪i/
tavutus: kon‧ju‧goin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	konjugointi	konjugoinnit
genetiivi	konjugoinnin	konjugointien (konjugointein)
partitiivi	konjugointia	konjugointeja
akkusatiivi	konjugointi; konjugoinnin	konjugoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	konjugoinnissa	konjugoinneissa
elatiivi	konjugoinnista	konjugoinneista
illatiivi	konjugointiin	konjugointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	konjugoinnilla	konjugoinneilla
ablatiivi	konjugoinnilta	konjugoinneilta
allatiivi	konjugoinnille	konjugoinneille
muut sijamuodot
essiivi	konjugointina	konjugointeina
translatiivi	konjugoinniksi	konjugoinneiksi
abessiivi	konjugoinnitta	konjugoinneitta
instruktiivi	–	konjugoinnein
komitatiivi	–	konjugointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	konjugoinni-
vahva vartalo	konjugointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi konjugoida (vartalo konjugoi-) + johdin -nti

Käännökset

1. konjugoiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

konjugointi Kielitoimiston sanakirjassa