konkka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (puhekieltä) konkurssi
- Matin firma meni konkkaan viime kuussa.
- (puhekieltä) kondensaattori
- Kytkin konkan vahingossa väärin.
- Vaihdoin piirilevyltä vanhat konkat.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkoŋkːɑ/
- tavutus: konk‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konkka | konkat |
| genetiivi | konkan | konkkien (konkkain) |
| partitiivi | konkkaa | konkkia |
| akkusatiivi | konkka; konkan |
konkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konkassa | konkissa |
| elatiivi | konkasta | konkista |
| illatiivi | konkkaan | konkkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konkalla | konkilla |
| ablatiivi | konkalta | konkilta |
| allatiivi | konkalle | konkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konkkana | konkkina |
| translatiivi | konkaksi | konkiksi |
| abessiivi | konkatta | konkitta |
| instruktiivi | – | konkin |
| komitatiivi | – | konkkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | konka- | |
| vahva vartalo | konkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- konkka Kielitoimiston sanakirjassa