konnari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakonnari (6)
- (puhekieltä) konduktööri
- (puhekieltä) kognitiotieteen opiskelija
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkonːɑri/
- tavutus: kon‧na‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus (yleiskielessä) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konnari | konnarit |
| genetiivi | konnarin | konnarien konnareiden konnareitten |
| partitiivi | konnaria | konnareita konnareja |
| akkusatiivi | konnari; konnarin |
konnarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konnarissa | konnareissa |
| elatiivi | konnarista | konnareista |
| illatiivi | konnariin | konnareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konnarilla | konnareilla |
| ablatiivi | konnarilta | konnareilta |
| allatiivi | konnarille | konnareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konnarina | konnareina |
| translatiivi | konnariksi | konnareiksi |
| abessiivi | konnaritta | konnareitta |
| instruktiivi | – | konnarein |
| komitatiivi | – | konnareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konnari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- konnari Kielitoimiston sanakirjassa