konstaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakonstaileminen (38)
- teonnimi verbistä konstailla
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | konstaileminen | konstailemiset |
genetiivi | konstailemisen | konstailemisten konstailemisien |
partitiivi | konstailemista | konstailemisia |
akkusatiivi | konstaileminen; konstailemisen |
konstailemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | konstailemisessa | konstailemisissa |
elatiivi | konstailemisesta | konstailemisista |
illatiivi | konstailemiseen | konstailemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | konstailemisella | konstailemisilla |
ablatiivi | konstailemiselta | konstailemisilta |
allatiivi | konstailemiselle | konstailemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | konstailemisena (konstailemisna) |
konstailemisina |
translatiivi | konstailemiseksi | konstailemisiksi |
abessiivi | konstailemisetta | konstailemisitta |
instruktiivi | – | konstailemisin |
komitatiivi | – | konstailemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | konstailemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
konstailemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi konstailla + johdin -minen