Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

konstikkuus (40)

  1. se, että on konstikas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkonst̪ikːuːs/
  • tavutus: kons‧tik‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konstikkuus konstikkuudet
genetiivi konstikkuuden konstikkuuksien
partitiivi konstikkuutta konstikkuuksia
akkusatiivi konstikkuus;
konstikkuuden
konstikkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi konstikkuudessa konstikkuuksissa
elatiivi konstikkuudesta konstikkuuksista
illatiivi konstikkuuteen konstikkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi konstikkuudella konstikkuuksilla
ablatiivi konstikkuudelta konstikkuuksilta
allatiivi konstikkuudelle konstikkuuksille
muut sijamuodot
essiivi konstikkuutena konstikkuuksina
translatiivi konstikkuudeksi konstikkuuksiksi
abessiivi konstikkuudetta konstikkuuksitta
instruktiivi konstikkuuksin
komitatiivi konstikkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo konstikkuude-
vahva vartalo konstikkuute-
konsonantti-
vartalo
konstikkuut-

Etymologia muokkaa

sanan konstikas vartalosta konstikk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa