konstruoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakonstruoiminen (38)
- teonnimi verbistä konstruoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | konstruoiminen | konstruoimiset |
genetiivi | konstruoimisen | konstruoimisten konstruoimisien |
partitiivi | konstruoimista | konstruoimisia |
akkusatiivi | konstruoiminen; konstruoimisen |
konstruoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | konstruoimisessa | konstruoimisissa |
elatiivi | konstruoimisesta | konstruoimisista |
illatiivi | konstruoimiseen | konstruoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | konstruoimisella | konstruoimisilla |
ablatiivi | konstruoimiselta | konstruoimisilta |
allatiivi | konstruoimiselle | konstruoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | konstruoimisena (konstruoimisna) |
konstruoimisina |
translatiivi | konstruoimiseksi | konstruoimisiksi |
abessiivi | konstruoimisetta | konstruoimisitta |
instruktiivi | – | konstruoimisin |
komitatiivi | – | konstruoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | konstruoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
konstruoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi konstruoida + johdin -minen