Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

konstruointi (5-J)

  1. konstruoiminen; se, että konstruoidaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkonst̪ruˌoi̯nt̪i/
  • tavutus: konst‧ru‧oin‧ti / kon‧stru‧oin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konstruointi konstruoinnit
genetiivi konstruoinnin konstruointien
(konstruointein)
partitiivi konstruointia konstruointeja
akkusatiivi konstruointi;
konstruoinnin
konstruoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi konstruoinnissa konstruoinneissa
elatiivi konstruoinnista konstruoinneista
illatiivi konstruointiin konstruointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konstruoinnilla konstruoinneilla
ablatiivi konstruoinnilta konstruoinneilta
allatiivi konstruoinnille konstruoinneille
muut sijamuodot
essiivi konstruointina konstruointeina
translatiivi konstruoinniksi konstruoinneiksi
abessiivi konstruoinnitta konstruoinneitta
instruktiivi konstruoinnein
komitatiivi konstruointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo konstruoinni-
vahva vartalo konstruointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa