konsuli
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakonsuli (6)
- virkamies, joka kuuluu ulkomaanedustukseen ja joka mm. valvoo maansa kauppaetuja
- (historia) Rooman tasavallan kahden korkeimman virkamiehen nimitys
- (historia) Ranskan tasavallan kolmen korkeimman virkamiehen nimitys 1799–1804
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkonsuli/
- tavutus: kon‧su‧li
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | konsuli | konsulit |
genetiivi | konsulin | konsulien konsuleiden konsuleitten |
partitiivi | konsulia | konsuleita konsuleja |
akkusatiivi | konsuli; konsulin |
konsulit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | konsulissa | konsuleissa |
elatiivi | konsulista | konsuleista |
illatiivi | konsuliin | konsuleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | konsulilla | konsuleilla |
ablatiivi | konsulilta | konsuleilta |
allatiivi | konsulille | konsuleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | konsulina | konsuleina |
translatiivi | konsuliksi | konsuleiksi |
abessiivi | konsulitta | konsuleitta |
instruktiivi | – | konsulein |
komitatiivi | – | konsuleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | konsuli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: konsulaatti
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- konsuli Kielitoimiston sanakirjassa